VAPPUPUHE 2024

Harri Pikkarainen / 4.6.2024

Hyvä vappukansa ja toverit, erinomaista kansainvälistä työväen juhlapäivää ja suomalaisen työn päivää!

On kunnia kunnia päästä puhumaan tänne torille. Onneksi kevät vihdoin tuli puolen vuoden talven
jälkeen. Oman jo yli puoli vuosisataa kestäneen eloni aikana en muista näin pitkää talvea. Kevät on
myöhemmässä kuin koskaan. Auringon lämpö, lintujen laulu ja luonnossa oleskelu ovat kaikille saatavilla
olevia ja virkistäviä asioita. Luonto jälleen ilmiselvästi haluaa taas helliä meitä tänä työväenjuhlana.
Nauttikaamme näistä iloisista ja kauniista asioista. Näinä synkkinä aikoina. Pidän puheen, jossa on ei-
niin-iloisia asioita, mutta kun ajat ovat tällaiset, pitää pysähtyä miettimään mihin suuntaan ollaan
menossa ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet. Pitää herätä!

Viimeisin vuosi on ollut pahempi kuin pelkäsin ennen eduskuntavaaleja. On uskomatonta miten
välinpitämättömästi voidaan suhtautua kansalaisten -lähimmäisten- perusoikeuksiin ja hätään. Toki
periaatteessa kukin harjoittaa sellaista politiikkaa kuin itse kokee parhaimmaksi, mutta nykyinen
sysimusta toimintamalli rumine ihmiskäsityksineen on kyllä vertaansa vailla historiassamme. Kaikkein
heikoimmassa asemassa olevilta viedään ihmisarvoisen elämän taloudelliset edellytykset JA samalla
syyllistetään heitä omasta asemastaan. Röyhkeintä tässä on kuitenkin se, että samanaikaisesti ilkutaan
kuin pahin koulukiusaaja sillä, että päästään käyttämään valtaa ihmisten elämän kurjistamiseen ja
vähäosasisuuden lisääntymiseen. Sosiaaliturvaleikkaukset, indeksien jäädytykset, työttömyyskorvausten
pienennykset, sote-leikkaukset, koulutusleikkaukset -lista on pitkä eikä loppua näy. Uusia inhottavuuksia
puidaan kabineteissa pienissä porukoissa.

Nostan vielä erikseen tehtävät ja suunnitteilla olevat työelämäheikennykset. Perimmäisenä tarkoituksena
on puuttua ihmisten oikeuteen järjestäytyä ammattiyhdistyksiin. Osalle työnantajista kelpaisi vain
sellainen työntekijä, joka osaisi olla hiljaa oikeuksistaan ja tyytyä niihin hippusiin, jotka hänelle työnantaja
suo, vain jotta saa tehdä työtä. Vahva ammattiyhdistysliike on kauhistus noille työnantajille. Vain
järjestäytyneinä työntekijöillä on valtaa vaikuttaa asioihinsa ja työehtoihinsa. AY-liikkeen valta pitää siis
murentaa. Paikallisen sopimisen lisääminen ja ulottaminen AY-liikkeen ja luottamusmiesjärjestelmän
ulottumattomiin on osa tätä suunnitelmaa. Paikallista sopimista on tälläkin hetkellä, mutta se tehdään
yhteistyössä, ei sanellen yksipuolisesti. Perimmäinen tarkoitus on heikentää työehtoja.

Lakko-oikeus nähdään myös mörkönä. Sitähän sen onkin, jollei ole neuvotteluhaluja. Ja niitähän ei ole
ollut. Siis työntekijäpuolen kanssa. Hallitus elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n talutusnuorassa toteuttaa
härkäpäisesti omaa politiikkaansa. Lakot ovat viime kädessä työntekijäpuolen ainoa keino, mikäli
neuvottelut eivät tuota tulosta, vaikuttaa omiin työehtoihinsa. Kuinka suuri ongelma lakot sitten ovat? Nyt
oli käynnissä poliittisia lakkoja, koska neuvotteluhalukkuutta mm. työttömyyssuojan kattavuudesta ei ole
ollut. Edellinen poliittinen lakko oli vuonna 2018 ja se kesti yhden päivän. Sitä edellinen oli 90-luvun
puolivälissä. Eli niin suuri ongelma ne ovat olleet. Emmeköhän kaikki tiedä, kuka poliittiset lakot nyt
aiheutti. Lakkojen aikana EK ja yritykset kilvan ilmoittelivat, kuinka monta sataa miljoonaa hävitään joka
viikko. En ota kantaa laskelmien oikeellisuuteen eikä kukaan niitä pysty jälkikäteenkään laskemaan.
Olkoon vaikka miljardeja, mutta kyllä EK.n ja Suomen Yrittäjien lakkopromoottorit ovat laskeneet sen
kannattavan, kunhan työelämäheikennykset saadaan täysipainoisesti käyttöön lakko-oikeuden
poistuttua. Eivät kai he muuten olisi asiaa vieneet noin pitkälle?
Ovatko yritykset sitten kuinka paljon kärsineet lakoista viime vuosina? On laskettu, että viimeisimpien 20
vuoden aikana yritykset ovat menettäneet yhteensä 6 minuuttia vuosittain per työntekijä lakkojen vuoksi.
Jos tuotanto kärsii merkittävästi tuon 6 minuutin vuoksi, niin ei taida olla toiminta vahvalla pohjalla
yrityksellä. Toki osa uskoo edelleen minuuttien merkitykseen tuottavuuden kasvussa. Jos joku muistaa
vielä KIKYn? Joka tapauksessa: kun lakko-oikeus viedään, on työnantajilla tie auki muille heikennyksille.

Itseäni suututtaa erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että nämä kaikki ideologiset kurjistamistoimet
verhotaan toimenpiteiksi Suomen pelastamiseksi. Velkapaniikin lietsonta on jatkunut edelleen

eduskuntavaalien jälkeen. Siitä, onko siihen aihetta vai ei, voisi pitää tunnin puheen. Mutta siihen ei
onneksenne ole tänään aikaa. Mutta aihetta paniikkiin ei ole! Sitä käytetään nyt käsikassarana tai
keppihevosena minkä tahansa inhoideologisen politiikan toteuttamiseen. Suunnitelluista toteutettavista
asioista, joista tietoa on, voidaan todeta, että niiden vaikuttavuus kansantalouteen tai velkaantumiseen
on mitätön. Mutta mikä on hämmentävää ja pelottavaa, on se, että suurimmasta osista asioista ei ole
tehty minkäänlaista vaikuttavuusarviota. Toimeentulon heikennykset kohdistuvat isolta osin samoihin
ihmisiin. Köyhyys lisääntyy, lapset voivat huonosti. Nykyhallitus on osoittanut suuren halveksuntansa
asiantuntijoiden tai valtion virkamiesten näkemyksille.
Toinen minua suututtava asia on se, että kaikki heikennykset kohdistuvat julkeasti kaikkein
heikoimmassa asemassa oleviin. Samanaikaisesti vähennetään hyvätuloisten verotusta ja tehdään
massiivisia tulonsiirtoja julkisesta terveydenhuollosta yksityiselle. Ja kaikki tämä röyhkeän julkisesti.
Miten te kehtaatte! Vaihtoehtoja olisi ja paljon, kuten esimerkiksi Vasemmistoliiton vaihtoehtoisesta
julkisen talouden vahvistamisesityksestä voimme lukea. Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen
korjaaminen muiden yritysten tasalle, pankkien verotuksen pohjoismaistaminen, kaivosveron
kiristäminen jne. Nämä eivät kohdistuisi jo heikoimmassa asemassa oleviin, vaan korjaisivat veropohjan
aukkoja.

En malta olla puhumatta hieman tällä hetkellä lehtien kansissa olevasta kohusta. Kansanedustaja
ammuskelee aseella keskellä Helsinkiä yöllä. En aio pitkästi kauhistella ja taivastella asiaa – sitä on jo
ollut ja tulee olemaan lisää. Syystäkin. Sen sijaan kysyn, mikä on se polku ollut, joka on johtanut
tilanteeseen ja mihin se vie. Mikä saa valtakunnan johdossa olevan ihmisen kokemaan, että hän on
oikeutettu kantamaan asetta ja käyttämään sitä julkisesti?
Valtakunnallisessa keskustelussa tulee ilmi, että vallan huipulla on ihmisiä, jotka eivät ole sitä mieltä, että
kaikki ihmiset olisivat samanarvoisia ja että nämä ihmiset muodostavat niin suuren uhan, että aggressio
heitä kohtaan on oikeutettua. Isommaksi ongelmaksi tämä on jo muodostunut, koska tätä ei koeta
yleisesti ongelmaksi ja asiaa vähätellään. Tällä hetkellä on tahoja, jotka pyrkivät tekemään kaikkensa,
että tämä asia vaiettaisiin ja jatkaisimme maassamme samalla polulla, jonka on jo annettu alkaa.
Kyseinen yksilö tullaan heittämään junan alle, mutta se ei ratkaise perusongelmaa – jos sallitte
sanonnan. Perusteluina vihapuheen hyväksyttävyydelle käytetään mm. sitä, että ”ne ovat vain
kirjoituksia” tai että ei oikeasti tarkoitettaisi asiaa. Että ei oikeasti tehtäisi tai kehotettaisi tekemään
puhuttuja asioita. Vahinko on jo tapahtunut. Sanojen voima on valtava. On ihmisiä, jotka tulkitsevat ne
kirjaimellisesti ja saavat oikeutuksen myös teoille. Kuten nyt on käynyt. On useita ääritahoja, jotka
poimivat juuri näitä kirjoituksia ja puheita saaden niillä vahvistuksen perusteluilleen tehdä
kammottaviakin tekoja. Norjan joukkomurhaaja Breivik on yksi esimerkki lähihistoriasta, joka toimi näin.
Käyttäen osin mallinaan meidänkin kotimaisesta politiikasta tuttujen tahojen ”vanhoja” kirjoituksia.

Asiat eivät tapahdu nopeasti ja välittömästi. Asiat etenevät vaihe vaiheelta niin, että kukin askel vaikuttaa
pieneltä. Muistanette vertauksen, jossa sammakko pannaan kylmään veteen, joka pikkuhiljaa
lämmitetään kiehuvaksi, eikä se ymmärrä hypätä pois ennen kuin on myöhäistä. Kiehuvaan veteen
heitettäessä se hyppäisi heti pois. Filosofi Jonathan Glover kirjassaan ”Ihmisyys” käy läpi viimeisimmän
sadan vuoden sotia ja kansanmurhia. Kevyttä luettavaa – suosittelen silti. Siinä käydään läpi
psykologisesti ja sosiaalisen hyväksyttävyyden kautta läpi vaiheita, jonka lopputuloksena esimerkiksi
ydinpommi pudotettiin Japaniin tai Dresden pommitettiin maan tasalle tai sitä miksi yksittäiset
yhdysvaltalaissotilaat tekivät Vietnamissa hyvinkin epäinhimillisiä tekoja. Asiat, jotka olisivat olleet täysin
hyväksymättömiä niin yksilölle, poliitikoille kuin suurelle yleisöllekin sodan alussa, toteutuivat kuitenkin,
koska pitkin matkaa otettiin pieniä askeleita, joissa hyväksyttiin yhä merkittävämpiä tekoja. Jo nyt meillä
päivän politiikassa hyväksytään keskustelunaiheita, jotka olisivat olleet hyväksymättömiä vielä muutama
vuosi sitten. On selvästi näkyviä merkkejä, että olemme askel askeleelta luisumassa kohti
epädemokraattista ja ihmisoikeuksia kunnioittamatonta politiikkaa. Ollaanko siirtymässä jo tekoihin?
Meidän pitää kansana pikaisesti herätä ja hypätä vedestä pois ennen kuin on myöhäistä.

Ratkaisuna meidän pitäisi yrittää ymmärtää perussyyt tiettyyn toimintaan tai turhautumiseen ja puuttua
niihin – syrjäytyminen, köyhyys, yhteiskunnan ulkopuoliseksi jääminen tai sulkeminen. Meidän pitäisi

lähentää eri ihmisryhmiä eikä ajaa heitä erilleen. Jostain turhautuminen ja vihaisuus kumpuaa. Ei
ihminen ole syntyjään esimerkiksi rasisti. Ei lapsi tunnista ihonväriä tai uskontoa tai syntyperää, hän
näkee vain ihmisiä, ja kokemus heistä ihmisinä syntyy sanojen ja tekojen kautta suorassa
kanssakäymisessä.

Runsaan kuukauden päästä on europarlamenttivaalit. Siellä ei päätetä maamme sisäisistä asioista,
vaikka useat siellä tehdyt päätökset sekä vaikuttavat meihin että sitovat meitä. Euroopan Unionissa
päätetään vastaavista asioista, jotka ovat nyt puheissa kotimaassa: reilusta työelämästä, sosiaalisista
oikeuksista, demokratian edistämisestä. EU on tehnyt paljon hyvää useiden näiden asioiden
edistämisessä. Keskustelu kotimaassa keskittyy kuitenkin kurkkujen käyryyteen ja pullonkorkkien
rakenteeseen. EU jää etäiseksi. Itse näen EU:n paitsi talousliittona, myös ihmisoikeuksien, rauhan ja
yhteistyön sekä humanitaarisena liittona. Se on suurin eurooppalainen rauhanprojekti koskaan. Unioniin
kuuluvilla mailla ei ole ollut näin pitkää keskinäisen rauhan aikaa ikinä. On tahoja, jotka haluaisivat
suunnan EU:ssa muuttuvan samanlaiseksi kuin Suomessa nyt: eripuran ja vihan sekä
suvaitsemattomuuden ja epäjärjestyksen liitoksi. Meidän pitää vastustaa sitä. Äärioikeistolle pitää antaa
vastavoima ja se on maltillinen vasemmisto. Ihmiset pitää saada nyt sankoin joukoin äänestämään ja
kertomaan, että nykyinen linja ei ole hyväksyttävää.

Vaihtoehtoja on. Monessakin asiassa. Niin taloudellisten säästöjen kohdistamisessa kuin
äänestämisessä. Olkaa kanssaihmisille ihmisiä. Vain harva on oikeasti pahantahtoinen, osa on vain
harhaanjohdettuja. Kaikki tekevät virheitä. Me tarvitsemme yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta ja
yhteistyötä. Ottakaa avosylin vastaan harhautunut – niin me Vasemmistoliitossa teemme. Käykää
äänestämässä.

Lopuksi haluan lausua runon, joka mielestäni kuvastaa varsin hyvin tämänhetkistä tilannetta siitä, missä
ilmapiirissä maassamme mennään. Runo on Paavo Cajanderin:

Ja kehnoks sen ma sanon, ken
isänmaa huulillansa
ja rakkautta teeskennellen
vain etsii mainettansa,
ja, niin kuin tyhjä tähkäpää,
vain taivahille yrittää
mut hedelmää ei tuota.

Kiitos! Aivan mahtavaa vappua kaikille!

Lahden torilla 1.5.2024 Harri Pikkarainen