Erinomaista kansainvälistä työväen juhlapäivää ja suomalaisen työn päivää toverit ja ystävät!
On kunnia päästä puhumaan tänne Lahden torille SAK:n, Vasemmistoliiton, Sdp:n ja maahanmuuttajien
yhteiseen tapahtumaan. Onneksi tänään on välipäivä viime päivien kalseissa ja sateisissa päivissä ja
saamme nauttia kevätauringosta. Luonto on herännyt ja kevään ensimmäiset kukat ovat tuoneet väriä ja
kauneutta ympärillemme. Aurinko ja kevät ovat yhteisiä ja ilmaisia asioita, joista voi nauttia.
Nauttikaamme kaikista pienistäkin iloisista ja myönteisistä asioista. Itse elämäkin on silloin valoisempaa.
Mukavaa, että luontokin haluaa näin tukea juhlapäiväämme.
Vapun juhlinnan perinteet ovat kaukana ja moninaiset. Suomessa se on ollut kevään toukojuhla, jolloin
karja päästettiin laitumille. Alun perin sana vappu on lähtöisin saksalaisesta pyhimyksestä Valburgista ja
se oli nimeltään valpurinpäivä. Työläisten juhlapäiväksi se tuli jo 1800-luvun loppupuolella, kun haluttiin
muistaa toukokuun 1. päivän 1886 Yhdysvaltain yleislakon mielenosoituksissa ja teloituksissa kuolleiden
muistoa. Silloin yleislakon tavoitteena oli 8 – tuntinen työpäivä. Historia pitää tuntea, jotta osataan
arvostaa taustoja ja pitää huolta, että saavutetuissa tavoitteissa pysytään. Paljon on työväenliike ja sen
aktiiviset ihmiset saaneet aikaan tuon jälkeen työväen ja kaikkien muidenkin ihmisten eteen. Pitää
muistaa, että saavutetut edut koskevat koko kansaa, ja niistä tulisi olla kiitollisia.
Toverit,
Äskettäin oli eduskuntavaalit ja tuloksena saanemme jälleen kunnon oikeistohallituksen. Puheet ja arvot
ovat kovia ja toteutuessaan seuraukset vieläkin kovempia. Miljardien leikkaukset eivät voi olla näkymättä
kansalaisten arjessa ja palveluissa. Julkisen hallinnon suurimpia menoeriä ovat sosiaalietuudet ja
terveydenhuolto. Pelottaa, että juuri näihin asioihin sopeuttamistoimet kohdistuvat. Mielenkiintoinen sana
tuo ”sopeuttaminen”. Sehän tarkoittaa sitä, että käytetään vähemmän rahaa esimerkiksi palveluihin. On
älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että se ei vähentäisi palveluita. Kukin toteuttaa sitä politiikkaa, mitä
haluaa, mutta pitäisi olla rehellisyyttä sanoa mitkä politiikan todelliset seuraukset ovat. Sosiaalietuuksien
ja terveydenhuollon lisäksi ”helppoja” kohteita leikkauksille on koulutus ja sivistys.
Toverit, puhutaanpa taloudesta.
Yksi eduskuntavaalien tulokseen eniten vaikuttanut teema oli se, että valtio on konkurssissa ja että
pikaisesi pitää säästää rahaa. Velkapaniikki-teema toimi ja oikeisto sai mandaatin toteuttaa
politiikkaansa. Se, olemmeko kestämättömällä pohjalla velan kanssa olisi oman keskustelunsa paikka,
mutta äkillisiin leikkauksiin meillä ei ole varaa – ei taloudellisesti eikä inhimillisesti.
Yhteiskunnassa on muitakin asioita kuin raha. Valtio on olemassa kansalaisiaan varten. Kaikkien toimien ja
toimenpiteiden tavoitteen pitäisi olla kansalaisten hyvinvointi. Nyt kuunnellaan vain valikoituja ekonomeja
ja valtiovarainministeriön virkamiehiä. Tavoite ei voi olla vain härkäpäinen valtion tilin saldon hoitaminen.
Pitää kuulla myös yhteyskuntatieteilijöitä ja sosiologeja. Pitää etukäteen selvittää, mitkä ovat todelliset
vaikutukset tehdyillä toimilla kansalaisten arkeen ja pärjäämiseen sekä yhteiskunnan toimintaan ja
talouden dynamiikkaan. Erikoisimpana pidän sitä talouden realiteeteista välittämätöntä jääräpäisyyttä
siitä, että väitetään julkisen talouden korjaantuvan sillä, että leikataan sosiaalietuuksista: esimerkiksi
eläkkeistä ja työttömyysturvasta.
Valtion tehtävä olisi tasata suhdannevaihteluita. Laskusuhdanteessa eli lamassa – jossa nyt olemme –
pitää tukea yrityksiä ja ihmisten ostovoimaa, jotta talouden rattaat pyörisivät. Yksi keino on mm. julkisten
hankintojen lisääminen. Se tukee työllisyyttä ja vähentää työttömyystukien tarvetta. Noususuhdanteessa
voi toimia päinvastoin: vähentää valtion velkaa, tukia jne. Leikkaaminen lamassa vain hidastaa
taantuman korjaantumista. Ostovoima heikkenee ja kotimarkkinoilla toimivilla yrityksilläkin menee entistä
huonommin.
Mitkä ovat leikkausten vaihtoehtokustannukset? Jos nyt vähennetään rahoitusta esim. koulutuksesta,
terveydenhuollosta, sosiaalituista, tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta, niin toistetaan 90-luvun laman
virheet, joita edelleen maksamme. Haluammeko talouden pysähtymistä ja konkursseja? Haluamme lisää
syrjäytymistä, köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja eriarvoisuutta? Sosiaalitukien leikkauksilla olisi
pienituloisten elämään merkittäviä muutoksia: eläkeläiset, lapsiperheet, opiskelijat, työttömät kärsisivät
eniten. Tulevaisuuden syrjäytynyt maksaa eniten. Samalla, kun inflaatio suurentaa hintoja ilman että
reaaliansiot suurenisivat, ehdotetaankin reaaliansioiden pienentämistä. Aika kylmää.
Nyt pitäisi tehdä panostuksia tuottavuuteen ja kestävään kasvuun ja tukea ostovoimaa eikä murentaa
hyvinvointivaltion perustuksia, jotka nauttivat kansalaisten laajaa tukea. Terveys ja koulutus pitää nähdä
pitkän tähtäimen sijoituksina eikä pakollisina kuluina. Koulutuksella saamme innovaatioita ja kasvua.
Tuotto terveestä ja sivistyneestä, lukutaitoisesta kansasta on paljon suurempi ja vähentää rahallisia
kuluja vuosikymmenien päästä.
Yhteiskuntaa yhteen liimaavia tekijöitä ovat myös kulttuuri eri muodoissaan; taide, musiikki, kirjallisuus.
Mitä olisimme ilman omaa kulttuurituotantoa? Kirjastolaitos ja lukutaito ovat suomalaisenkin sivistyksen
pohja. Kulttuuri luo kansallisidentiteetin ja kansalaisyhteiskunnan. Kulttuuri tuottaa hyvinvointia itsensä
toteuttamisen ja elämysten avulla. Elämään tarvitaan myös kauneutta ja mielen virkistystä.
Mikäli viemme pohjan sivistykseltä, kouluttautumiselta, kulttuurilta ja tasapuoleiselta mahdollisuudelta
terveyteen, johtaa kehitys johtaa huonoon työllistymiseen ja syrjäytymiseen, katkeroitumiseen,
ääriajatusten leviämiselle ja yhteiskuntarauhan järkkymiselle.
Pitää tuntea historia, jotta samoja virheitä ei toistettaisi. Edellisen kerran vyönkiristystä talouden (ei
yhteiskunnan hyvinvoinnin) hoitamiseksi laskusuhdanteen aikana tehtiin vain 10 vuotta sitten. Ei
onnistunut silloin. Velkasuhde heikkeni ja kansan olot kurjistuivat. Miksi se onnistuisi nyt? Jopa
kansainvälinen valuuttarahasto IMF myöntää, että toimet tuolloin olivat virheellisiä, vaikka tuolloin sekin
oli ajamassa tiukkoja sopeutuksia, ja varoittaa tekemästä samoja virheitä. Osoittaa kypsyyttä myöntää
virheet. Pystyisimmekö Suomessakin siihen?
Toverit,
Työskentelen itse terveydenhuoltoalalla. SOTE-alalla on tehty suurin uudistus 50 vuoteen.
Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vasta muutaman kuukauden ja on jo puhetta uudistuksen
epäonnistumisesta. Näin suurille uudistuksille pitää antaa aikaa. Pahin virhe, mikä nyt voitaisiin tehdä,
olisi romuttaa uudistuksen rahoituspohja. Kaikki uusi maksaa aluksi enemmän, kun uutta järjestelmää
rakennetaan. Hyödyt nähdään vasta vuosien päästä. Tämä ei tarkoita, ettei uudistuksen toteutumista ja
suuntaa pitäisi arvioida tarkkaan, jotta suunta on oikea ja tavoitteiden mukainen: tasapuolinen hoitoon
pääsy ja parempi kansalaisten terveys ja jatkossa myös kulujen pitäminen kurissa. Toimintoja pitää
yhdistää ja järkevöittää eri organisaatioiden välillä eikä byrokratiaa lisätä, vaan ennemminkin karsia.
Tulee katsoa hyvin tarkkaan, että hallinto ei pääse paisumaan eikä ole päällekkäistä hallintoa esimerkiksi
kuntien kanssa. Muutoin kulut paisuvat eikä tavoitteisiin päästä. Resurssit tulee kohdistaa suorittavaan
portaaseen, jotta tekeviä käsiä saadaan riittävästi.
Asia, jonka saattaminen kuntoon pitää aloittaa pikimmiten, on sote-henkilöstön palkkaus ja työolot,
vaikka se onkin iso menoerä. Nykyinen kierre pitää saada katkeamaan. On jatkossa huomattavasti
kalliimpaa ostaa välttämätön henkilöstö tai palvelut yksityiseltä. Ala pitää saada houkuttelevaksi. Keinoja
ovat juurikin palkkaus vaativuuden mukaan ja työtehtävät koulutuksen mukaisiksi. Tällöin vapautuu
työtehtäviä myös muulle henkilöstölle, jota markkinoilla olisi. Ei tarvita niin montaa hoitajaa tai lääkäriä
lisää, mikäli he saavat keskittyä omiin tehtäviinsä. Viimeisemmän 10–20 vuoden aikana tehty avustavan
henkilöstön vähentäminen säästöjen nimissä pitää purkaa ja palkata heitä uudelleen ja miettiä kunkin
työtehtävät järkeviksi. Henkilöstöä tarvitaan silti lisää.
Kun ala on houkutteleva, saadaan uusia opiskelijoita.
Tämäkään ei vielä riitä tulevaisuudessa, koska koko maa tarvitsee lisää työntekijöitä eri
aloille. Tarvitaan myös poliiseja, putkimiehiä, opettajia jne. Rekrytointi pitää ulottaa kaikkialle maailmaan.
Työhaluisia ja ammattitaitoisia ihmisiä tarvitaan tekemään töitä maahamme väestön vanhetessa ja
hoitosuhteen heikentyessä jatkuvasti.
Rakenteellisia uudistuksia SOTE-alalle pitää myös tehdä, jotta toiminta kohdistuisi oikein. Mutta se pitää
tehdä suunnitellen eikä juustohöylällä leikaten. Pitää arvioida erilaisia hoitoja ja toimintoja, ja asettaa
asiat kiireellisyysjärjestykseen tietoon perustuen. Perustason palveluita pitää vahvistaa kaikilla aloilla.
Toverit,
Maassamme on tahoja, jotka haluaisivat SOTE-uudistuksen epäonnistuvan. Se toisi mahdollisuuden
yksityisille toimijoille, ja niiden palvelu koetaan paremmaksi. Asia ei ole niin. Se ei tarkoita, että tietyissä
toiminnoissa yksityistä palvelutuotantoa ei voisi käyttää tai että se ei olisi hyvää tai tehokasta rajatuissa
toiminnoissa.
Mutta on äärimmäisen epäreilua myös sanoa, että julkinen tuotanto olisi lähtökohtaisesti
heikompaa. Olen toiminut neljännesvuosisadan julkisella terveydenhuoltoalalla, ja voin kertoa, että on
syynsä, että meillä on silti maailman parhaimpia terveydenhuoltojärjestelmiä. Tätä tulee vaalia. Mieleeni
tulee jälleen lainata yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon Noam Chomskyn sanoja: yksityistämisen kaava
on seuraava: aliresursoi; pidä huolta, että asiat eivät toimi; ihmiset tulevat vihaisiksi, anna toiminta
yksityisille toimijoille.
Hoivapuolella on tilanne päässyt sellaiseksi, että yksityiset hoivajätit ovat saaneet
määräävän markkina-aseman ostamalla pienet toimijat markkinoilta ja kuristavien kilpailutusten kautta.
Niillä on ollut varaa myydä palvelua alle tuotantokustannusten, koska nyt on aika neuvotella sopimukset
uudelleen, jolloin määräävässä markkina-asemassa palveluiden järjestäjälle ei jää enää muuta
mahdollisuutta kuin ostaa palvelu. Asiaan pitäisi nyt ripeästi tarttua, ennen kuin kustannukset karkaavat.
Yrityksen tehtävähän on tuottaa voittoa, ei mahdillisimman hyvää palvelua. Kilpailutilanne ylläpitäisi
myös laadun mittarina – määräävässä markkina-asemassa tätä tarvetta ei enää ole. Järjestelmän tulee
ylläpitää reilua kilpailua palveluiden järjestämisessä, jotta myös kotimaiset pk-yritykset saavat
mahdollisuuden osallistua toimintaan.
Kukaan ei oikeasti hyödy siitä, että monikansalliset suuryritykset
hoitavat markkinat. Kuka muistaa miten kävi Carunan sähkönjakeluverkkojen kanssa?
Toverit,
Oikeiston tavoite on myös heikentää työehtoja. KIKY-kirosana on edelleen keskuudessamme, eikä
eduskunnan nykypohjalla tuota saatane kumottua. Mukana on takinkääntäjiä ja epärehellisyydestä ei
kukaan suomalainen pidä. On jopa sanottu, että yhteiskunnan pitäisi osallistua yritysten tuottojen
suurentamiseen niin, että minimipalkka olisi pienempi kuin millä pärjää, ja yhteiskunta – eli me
veronmaksajat – maksaisivat loput sosiaalietuuksina. Joita siis halutaan leikata. Hieman
epäjohdonmukaista. Jokaisen Suomessa olevan pitäisi pärjätä peruselämästä sillä rahalla, joka hänelle
tulee; oli se sitten palkka, jokin sosiaalietuus, kuten eläke, työttömyyskorvaus jne. Yhdysvalloissa osa
kansasta joutuu tekemään jopa kolmea pienipalkkaista työtä samanaikaisesti, jotta he pärjäisivät. Kauas
on tultu siis siellä siitä, kun taisteltiin 8-tuntisen työpäivän puolesta. Mutta kuten huomaamme, kaikesta
pitää taistella koko ajan eikä pitää saavutettuja etuja pysyvinä. Taistelu ei tarkoita vain barrikadeille
menoa, vaan tarkkaa yhteiskunnallisen keskustelun seuraamista ja jatkuvaa vaikuttamista asioihin. On
koko ajan vastavoimia, jotka haluavat jo saavutettujen etujen leikkaamista ja hyvinvoinninkin
heikentämistä. Historia pitää osata ja muistaa.
Toverit,
Vasemmistolaisten ajatusten – jotka ovat siis tasa-arvoinen osallisuus yhteiskuntaan ja myös
vähäosaisista huolehtiminen, mahdollisuus tehdä työtä – ei näissä vaaleissa saavuttanut riittävää osaa
kansasta. Viestiä pitää teroittaa, jotta isompi osa kansasta myös vaaliuurnilla osoittaa sen, että
tarvitsemme yhtenäistä kansalaisyhteiskuntaa. Vasemmisto jaa kuitenkin kaikkien asiaa. Viestin pitää
olla selkeä ja kohdata kaikki.
Toivotan kaikille oikein hyvää vappua ja hyviä ajatuksia ihmisistä. Hymyilkää naapureillenne, lapset
saakoon leikkiä yhdessä pihalla. Yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä me tarvitsemme.
Lahden torilla 1.5.2023 / Harri Pikkarainen