Suomessa ei ole maanjäristyksiä, mutta onnettomuuksia sattuu. Onnettomuuden yhteydessä voi kokonainen kerrostalokin sortua. Onko meillä kykyä pelastaa ihmiset raunioista? Aika on hyvin kriittinen tekijä pelastamisessa – jokainen tunti merkitsee. Ja mikäli vuorokaudessa parissa ei pelastusta tule, on jo liian myöhäistä. Raunioihin jää tavallisesti loukkuja, joissa on ihmisiä elossa.
8.2.2023 oli ensimmäistä kertaa varautumispäivä. Varautuminen ei ole pelkoa, se on järkevää valmistautumista, mikäli jotain poikkeavaa tapahtuu. Mutta olemmeko varautuneet?
Varautua pitää niin yksityishenkilön, kuin valtionkin. Useissa asioissa olemme onnistuneet: uskottaviin puolustusvoimiimme tehtyjä panostuksia pitävät kaikki – vähintäänkin jälkiviisaina – hyvin tehtynä varautumisena. Osassa asioita on parannettavaa: Olemmeko ruoan suhteen omavaraisia? Entäpä energian? Mikäli lääkkeiden toimitusvaikeudet pahenevat, onko mahdollisuutta omaan tuotantoon? Emme ole varautuneet kaikissa suhteissa riittävästi. Eduskunnassa tulee pitää huolta, että pitkän tähtäimen suunnitelmamme ovat sellaisia, että olemme varautuneet. Yksi varautumisen osa-alue erilaiset erityistoiminnot ja – osaaminen. Mikäli poikkeustilanne tulee, pitää kyetä toimimaan.
Suomessa on varsin hyvä varautuminen tavanomaisiin suuronnettomuuksiin: mikäli esimerkiksi suuri liikenneonnettomuus tulisi, ovat suunnitelmat olemassa ja maanlaajuinen yhteistyö toimii. Turkissa oli juuri suuri maanjäristys. Tällöin tarvitaan suurta resurssia nopeasti ihmisten pelastamiseksi raunioista. Suomessa oli vielä runsas vuosi sitten oma keskiraskas rauniopelastustiimi (urban search and rescue, USAR), joka on 74 henkilön ja 5 koiran pelastusryhmä. Tehtäviä suomalaisille ei kuitenkaan kansainvälisesti tullut ja tuon rahoitus lopetettiin. Kenties ei pohdittu, että tarvetta kotimaassakin voisi olla. Tuon tiimin ylläpitäminen tuki myös erityisosaamista Suomessa: vastaaviin pelastustehtäviin voi joutua esimerkiksi kaivos- tai räjähdysonnettomuuden yhteydessä Suomessakin. Teillä kulkee jatkuvasti suuria määriä materiaalia, joka on räjähdysherkkää. Paikallisilla pelastuslaitoksilla ei ole tarvittavaa erikoisvälineistöä eikä laajaa kokemusta raunioiden raivaamisen ja sieltä pelastamisen erityistehtävästä.
Pelastusopisto on kouluttanut rauniopelastustiimin henkilöstön ja ylläpitänyt valmiutta. Olen suorittanut nämä erinomaiset koulutukset, jotta voin toimia lääkärinä tiimissä. Tähän koulutettuja Suomessa jo siis on, mutta ilman harjoittelua ei toimintakyky säily. Vastaavaa varautumista ja osaamista rauniopelastustehtäviin pitää Suomessa jatkossakin olla ja varautumista tältäkin osin ylläpitää. Rahoitus toiminnalle tulee palauttaa ja kotimainen järjestelmä tiimin nopeaksi aktivoimiseksi.
Linkki ESS artikkeliin, jossa minua haastateltiin asiasta. Ikävä kyllä vain ESS tilaajille