Olin Eläkeläiset ry.n tilaisuudessa, jossa keskusteltiin mm. toimeentulosta, sote-palveluiden riittävyydestä,
ikäystävällisestä yhteiskunnasta, eläkeläisten työpanoksesta ja vaikutuksista kansantalouteen.
Useissa puheenvuoroissa tuli esiin, että eläkeläiset kokevat, että heitä ei kuulla
eduskuntavaalikeskusteluissa. Kukaan ei aja heidän asioitaan. Heidän eduskuntavaalitavoitteidensa pohjalta
ja keskustelussa toiminnanjohtaja Jan Koskimiehen kanssa kävi ilmi, että omat teemani kattoivat suoraan yli
puolet heidän tavoitteistaan. Ja tilaisuudessa sain lisää tavoitteita itsellenikin.
Suuri huoli on eläkkeiden riittävyydestä. Jo nyt on eläkeläisköyhyyttä ja se uhkaa vain lisääntyä. Työurat
ovat muuttuneet katkonaisiksi ja työeläkekertymä jää pieneksi. Eläkeuudistukselle on selvä tarve.
Tavoitteena oleva vähintään 1000 euron eläke jokaiselle ei liene liikaa vaadittu kenenkään mielestä?
Indeksitarkistusten pitää olla riittävän tiheitä ja oikeudenmukaisia.
Sote-palveluissa erityisesti hoivan tulevaisuus mietityttää. Eläkeläisten ehdottamat toimet ovat samoja kuin
itsellänikin: tarvitaan pitovoimaa hoiva-alalle ja houkuttelevuutta kouluttautua alalle. Ne työolot ja se
palkkaus. Lisäksi tarvitsemme ulkomaista työvoimaa. Eläkeläisten työssäkäyntiä tulee tehdä
houkuttelevammaksi esimerkiksi veroporkkanoilla. Ikääntyneiden hoivan laatu pitää olla yhteneväistä ja
valvottua. Kullekin pitää saada hänen tarvitsemansa palvelumuoto: kotiin tuettu tai hoivalaitos. Ja itse
asiakasta ja hänen läheisiään pitää kuulla! Myös työelämän jälkeisestä terveydestä ja toimintakyvystä tulisi
pitää huolta esimerkiksi terveystarkastuksilla. Yksi tärkeä nosto on palvelutarpeen arvioinnin jäykästä 75
vuoden ikärajasta luopuminen.
Mitä on ikäystävällisyys? Se tarkoittaa, että esimerkiksi palveluita suunniteltaessa pitää huomioida se, että
kaikki kykenevät uusia palvelumuotoja käyttämään. Tämä on tullut esiin esimerkiksi hyvin voimallisessa
digitalisaatiossa, jossa ikääntyneet ovat kokeneet syrjintää. Ikäystävällisyys tarkoittaa myös ikääntyneiden
tarpeiden huomioimista mm. kaavoituksessa ja liikenteen suunnittelussa. Maailman terveysjärjestö WHO
on ottanut käyttöön määritelmän ikäystävällinen kunta. Näitä kuntia alkaa Suomessakin olemaan. Se on
kunnalle kilpailuvaltti.
Jo nyt monet eläkeläiset tekevät töitä eläkkeellä ollessaan, joka on ollut osaltaan helpottamassa esim. sote-
puolen työvoimapulaa, jonka lisäksi heitä on aktiivisena hyvin monenlaisessa järjestössä, vapaaehtoistyössä
ja kolmannen sektorin toiminnoissa. Näkymätöntä työtä, joka pitäisi tehdä näkyväksi. Näiden sektorien
toiminnan jatkumisen edellytyksistä tulee pitää huolta: julkisen rahoituksen tulee olla pitkäjänteisesti
suunniteltua.
Julkista keskustelua hallitsee nyt puheet kestävyysvajeesta ja lääkkeeksi tarjotaan niiltä poisottamista, joilla
muutoinkin on vähiten. On uhkana, että nyt vallalla olevien kovien leikkauspuheiden kohteeksi joutuu
juurikin sosiaalietuudet, joihin eläkkeetkin kuuluvat. Kun edellisen kerran näitä puheita oli ja
toteutettiinkin, niin mm. eläkeindeksejä jäädytettiin. Leikkaukset vaikuttavat välillisesti moninkertaisesti
ikääntyneisiin ja eläkeläisiin, kun kohteeksi valikoituu helposti myös sairauskulut ja lääkekorvaukset.
Meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta tämä lyhytnäköinen ja ihmisten elämää kurjistava uhka ei toteudu. Se
estetään äänestämällä niitä, jotka ovat vastustavat näitä massiivisia sosiaalileikkauksia. Minä vastustan
niitä. On monta muuta kanavaa rahoittaa yhteiskunnan toimintaa: yritystukien ja pääomaverotuksen
uudelleen arviointi, erityisesti suuryritysten verovälttelyn porsaanreikien tukkiminen sekä esimerkiksi
kiireettömien hankkeiden lykkääminen.
Ääni minulle on ääni kurjistamista vastaan ja ääni oikeudenmukaiselle talouspolitiikalle.
Muista äänestää eduskuntavaaleissa numeroa 113.