Ehdokasesittely
Ehdokasesittely
- Perheenisä ja aviomies
- Päivystyksen ylilääkäri, ensihoitolääketieteen erityispätevyys
- Vasemmistoliiton eurovaalivaaliehdokas Hämeen vaalipiirissä
- Päijät-Hämeen hyvinvointialueen aluevaltuutettu, varakansanedustaja
- Rauhanturvaaja, sotilasmestari
Olen kotoisin Turusta. Isäni oli (teollisuus)maalari ja äitini teollisuuden kytkijä. Asuimme Pansion alueella, joka oli tuolloin hieman huonon asuinalueen maineessa. Muistikuvani mukaan leikimme aivan tavallisesti muiden lasten kanssa kymmenen tikkua -laudalla -peliä ja muita tuon ajan suosittuja pihaleikkejä – oli ympäristö mikä oli.
Lapset ovat samanlaisia lähtökohdista huolimatta. Lapsuudessa olimme hyvin tiukoilla taloudellisesti. En itse muista asiaa, mutta eipä ollut toisaalta vertailukohtaakaan muunlaiseen elämään. Lapsuudessani oli perheessä päihde- ja mielenterveysongelmia sekä väkivaltaa. Välillä matkustimme tätini luokse yöksi, kun tilanne kotona äityi vakavaksi. Isästäni tuli yksinhuoltaja minulle ja pikkuveljelleni, kun olimme 7- ja 4-vuotiaat. Vanhempien ero oli tuolloin järkevin ratkaisu. Oletan viettäneeni kaikesta huolimatta muutoin varsin ”normaalin” lapsuuden. Kyllä meistä veljeni kanssa pyrittiin pitämään huolta resurssien rajoissa. Opimme itsenäisyyttä. Aika jatkoi kulkuaan ja me kasvoimme siinä muassa. Aikuisiällä sain uuden veljen ja velipuolen. Molemmat vanhempani ovat jo kuolleet.
Olen työskennellyt 13-vuotiaasta asti kausiluontoisesti. Aloitin työelämän maalaustöissä ja teollisuusmaalauksessa. Lukion jälkeen olin työttömänä 90-luvun laman synkimpinä aikoina. Samoihin aikoihin kävin armeijan, minkä jälkeen opiskelin lääkintävahtimestari-sairaankuljettajaksi. Lama jatkui vielä valmistuttuani, mutta pääsin onneksi varsin nopeasti oman alan työelämään. 1900-luvun lopussa olin rauhanturvaajana Balkanilla eri tehtävissä. Tuon jälkeen lähdin opiskelemaan lääkäriksi, jolla tiellä olen edelleen.
Olen elämäni aikana asunut eri puolilla Suomea. Nyt viimeisimmät seitsemän vuotta Lahdessa.
Perhe
Perheeseeni kuuluu vaimo Essi ja vuosina 2008, 2010 ja 2013 syntyneet lapset: Vanamo, Viljami ja Eemeli. Tammikuussa 2023 saimme perheenlisäystä, kun perheeseemme muutti labradorinnoutaja Pihka. Essi on myös SOTE-alalla. Asumme Metsäkankaalla/Pirttiharjulla Lahdessa. Lapset käyvät lähikouluja. Jo vuodesta 2008 alkaen olemme kaikki kasvaneet ihmisinä ja joka päivä koulutamme toisiamme. Lapset pyrkivät tekemään minusta kärsivällisemmän ja joustavamman. Minulla on vain yksi tavoite: että lapsistani tulisi empaattisia ja onnellisia ihmisiä. Tärkeintä on, että arvostaa muita ihmisiä riippumatta heidän henkilökohtaisista kyvyistään tai lähtökohdistaan.
Elämäni rytmittyy varsin hyvin työn, lasten harrastusten ja arkielämän mukaan.
Työ
Ensimmäinen ammattini on lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja. Tässä ammatissa ehdin työskennellä Turun suunnalla eri päivystyksissä, teho- osastoilla ja leikkausosastoilla.
Kansainvälistä kokemusta sain ollessani vuosina 1996–1998 Makedoniassa ja Bosnia-Herzegovinassa 1,5 vuotta sekä YK:n että NATOn missioissa. Olin mm. osa lääkintäjoukkuetta ja siviili-armeija-neuvotteluryhmän jäsen. Rauhanturvaajana tein tiivistä yhteistyötä mm. yhdysvaltalaisten ja venäläisten toimijoiden kanssa. Silloin välit olivat paremmat.
Tein lääkintävahtimestarin töitä lääketieteellisopintojen ajan, kunnes pätevöidyin lääkärin ammattiin. Lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen erikoistuin ensin anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäriksi. Jatkokouluttauduin ensihoitolääkäriksi ja vielä akuuttilääketieteen erikoislääkäriksi. Olen ollut urani aikana töissä mm. Seinäjoella, Kokkolassa, Jyväskylässä, Turussa ja nyt Lahdessa. Olen Päijät-Hämeen keskussairaalan akuuttilääketieteen ylilääkäri, ja vastaan mm. päivystyksestä ja akuuttilääketieteen koulutuksesta Päijät-Hämeen alueella.
Vapaa-aika
Perheellemme hankittiin kymmenisen vuotta sitten vanha saaristolaistila Turun ulkosaaristosta. Tila on ollut paitsi henkisen rauhan tyyssija, niin positiivinen työleiri. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä, mutta saaressa kaikki pääsee uusiin ulottuvuuksiin. Nyt saa rakentaa omat ikkunankarminsa ja kunnostaa 150 vuotta vanhan talonsa itse. Olen opetellut perinnerakentamiseen alkeet, ja saanut siitä mielekästä vaihtelua sekä uutta oppia.
Saaressa minusta on kuoriutunut myös pienviljelijä. Omasta pellosta nostettu jokainen peruna ja vihannes on arvokas, onhan niiden eteen käytetty paljon tunteja ja kaivettu maasta kuutioittain kiviä. Lopputulos palkitsee moninkertaisesti vaivan.
Saaristolaistilan elämään kuuluu myös verkkokalastuksen opettelua sekä polttopuiden tekoa. Kun kaataa itse moottorisahalla puun, pätkii sen ja se vielä halotaan (tämän tekee usein Essi), saa tietynlaista merkityksellisyyden ja osallisuuden tunnetta. Fyysinen rasitus yhdistyy tulokseen ja omavaraisuusteen.
Lapsia en laske vapaa-aikaan, vaan he ovat kaikki väliajat täyttävää pelkkää hupia (useimmiten).
Harrastukset
Pienviljelen myös kotona, kasvihuoneessa, mutta tulokset ovat olleet heikot. Uutta opittavaa siis riittää.
Nuorena harrastin partiota. Äidin mielestä se oli hyvä tapa tavata muita, ja oikeassa hän olikin. Partiosta sain myös elämänikäisiä ystävyyssuhteita. Teininä harrastin yleisurheilua, lajejani olivat pikajuoksu, aidat, pituus ja kymmenottelu. Myös urheilun parista sain uusia elämänmittaisia ystävyyssuhteita.
Kolmekymppisenä aloin harrastamaan maratoneja. Oma keski-ikäisen miehen vartalomallini ei suosi lajia. Mutta kyse onkin 50 % kunnosta ja 50 % sisusta, sanoi eräs ystäväni. Olen siis pärjännyt ja varsin monta maratonia juossut. Kesään kuuluu myös laitesoutu, talvisin hiihtäminen raskaimman perinteisen perinteen mukaan (eli tuskan kautta). Molemmat parantavat peruskuntoa (ja sisua), niin jaksaa juosta kesäkaudella.
Nikkarointi – sitä haluan osata. Etenkin puutyöt ovat kiinnostavia ja puu elementtinä kiehtoo. Etsin aktiivisesti puusepän töihin sopivaa tekemistä. Saaressa ainoa puuseppä olet sinä itse.
Ainoa keino pysyä maailman menossa mukana on lukeminen. Perus- sanomalehden lukeminen jo pitää ajan tasalla. Jos pääsee lisäksi lukemaan laadukasta aikakausilehteä, on maailma ”hallussa”. Itse olen lukenut Suomen Kuvalehteä ja kansainvälisistä ainoita riippumatonta mediaa edustavaa The Guardiania. Tieto on valtaa. Tiedon puute on totalitarismia.
Joku ehkä ihmettelee mönkijää kuvissa. Sattumusten summana se meille tuli. Nykyään mönkijämme toimii naapuruston lasten huviajelulaitteena (kypärät päässä) ja lumitöiden tekemiseen kotikadun asukkaiden pihoilta. Ehkä sekin lasketaan harrastukseksi, kun kaikki kerran nauttivat?
Kuvia Harrista
